UUTISIA:

Vaihto-oppilaamme Nicole Thomas Australiasta puttaamassa

Juuson viimeisin kirje Australiasta

Terv. Anneli M

Juuso Sallinen  (29.11.2009  11:13):

Hyvää päivää Australiasta. Ajattelin laittaa taas hieman kuulumisia ja  kertoa, miten täälläpäin maailmaa menee. Lyhyesti sanottuna Australia on upea paikka! On vaikea sanoa mitään negatiivista kun kaikki säästä eläimiin ja ihmisistä erilaisiin ruokiin on niin mahtavaa. Nyt kun alkaa pikkuhiljaa kääntyä talvi kevääksi ja kevät kesäksi (en kyllä rehellisesti sanottuna huomannut mitään talvea, sillä lämpötila pysytteli päivisin yli 15-asteessa).Tällä viikolla on ollut rutkasti aurinkoa ja joka päivä 25-30 astetta lämmintä. Viime torstaina alkaneen kesäloman kunniaksi tuleekin varmaan vietettyä aika paljon aikaa rannalla tulevina viikkoina.

> 

Nyt olen ollut toisessa isäntäperheessäni kolmisen kuukautta ja lauantaina olisi tarkoitus vaihtaa kolmanteen. Seuraava perhe asuu kilometrin päässä nykyisestä eli kovin kauan en muuta. Olen viihtynyt perheissäni erittäin hyvin ja nykyinen perheeni on varsinainen kansallisuuksien sekasoppa (kuten kyllä ensimmäinenkin); isä on syntynyt Brasiliassa mutta hänen vanhempansa ovat italialaisia ja äiti on syntynyt Australiassa mutta vanhemmat ovat myös alunperin italialaisia. Tässä perheessä minulla on ollut pari vuotta nuoremmat

hostveli ja hostsisko, joiden kanssa olen tullut hyvin toimeen ja tulee varmasti pidettyä yhteyttä Suomeen palattuanikin.

>

Aika kiireistä elämää on kyllä tullut elettyä. Olen ollut monilla eri leireillä muun muassa koulun outdoor education ryhmän kanssa pyoräilemässä noin 200km puskassa (australialaiset kutsuvat kaupungin ulkopuolella alkavaa metsää 'puskaksi') ja koko vuosikurssin kanssa selviytymisleirillä, jossa patikoimme, seinäkiipelimme, kävimme kanoottiajelulla ja yritimme muutenkin oppia hieman leireilyasioita. Lisäksi paikalliset rotary klubit ovat tarjonneet hyvin paljon erilaisia leirejä, joissa olen päässyt tutustumaan myos muihin vaihto-oppilaisiin hyvin. Viime leirin ohjelmaan kuului Perthin korkeimman pilvenpiirtäjän korkeimmalla tasolle menevä juoksukilpailu.

> 

Vaikka olenkin hyvin tyytyväinen nyt alkaneeseen lomaan niin koulussakin olen viihtynyt hyvin. Koulupuku ei enää tunnu niin oudolta ja muutenkin olen tottunut katolilaisen yksityiskoulun elämänmenoon. Viimeisen parin viikon aikana olen suorittanut koulussani Bronze Medallion nimistä kurssia, jonka jälkeen voin toimia hengenpelastajana tai uintiopettajana. Eli ainakin on jotain tekemistä luvassa kesäksi. Muutenkin tuntuu, että minut on otettu erinomaisesti vastaan koulussa ja kaikki ovat tosi ystävällisiä.

> 

Olen saanut myos erittäin hyviä ystäviä täältä Australiasta ja välillä hyvin erikoista kautta. Koulussa tutustun jatkuvasti uusiin ihmisiin ja nyt kun en ole enään niin 'uusi ja pelottava vaihto-oppilas' tulee jatkuvasti uusia ihmisiä juttelemaan ja tekemään tuttavuutta. Erilaisissa synttärijuhlissa olen myos tutustunut kunnolla aitoihin ausseihin. Muista vaihto-oppilaista olen saanut myos monta hyvää tuttua ja vaikka emme aina niin usein näekään kaikki ovat kuitenkin samassa tilanteessa ja on hyvin helppo tietää, kuinka outoa mutta mahtavaa elämää kaikki elävät.

> 

Muutaman kerran olen nyt puhunut vanhempieni kanssa Skypessä ja yllättäen suomen kieli oli parina ensimmäisenä kertana täysin hukassa. Kaikki, ajattelua ja unia myoten on siirtynyt niin kunnolla englanniksi, että suomea tulee puhuttua/ajateltua lähinnä vain kun käytän kieltä.

> 

Kaiken kaikkiaan viimeiset pari kuukautta ovat olleet mahtavia. Nyt odotan vain mitä seuraavien kuukausien aikana ehtiikään tapahtua.

> 

P.S. Voisiko joku lahettaa klubin viirin tanne niin voin vaihtaa viireja?

Vaihtarikummini osoite on:

4 Clarendon St

Cottosloe 6011

 Perth

Australia

Juuson edellinen kirje Australiasta

Juuso Sallinen  (21.8.2009  7:22):
Olen ollut täällä toisella puolella maailmaa nyt kuukauden ja on ollut ihan mahtavaa! Majailen Länsi-Australian pääkaupungissa Perthissä ja hotsperheeni on noin 8km päässä keskustasta. En ole vielä kertaakaan katunut tänne tuloa ja olen nauttinut jokaisesta hetkestä. Toisaalta tosi pelottavaa, että nyt on mennyt jo kuukausi, sillä tuntuu kuin olisin juuri saapunut tänne.

Kaikista vaikeinta lähdossä oli tietenkin kaikkien kavereiden ja perheen hyvästely. Piti käydä kiertelemässä hieman ympäri Suomea, nähdäkseni kaikki ihmiset jotka halusin tavata vielä ennen lähtoäni. Onneksi niin monet ystäväni ovat itsekin lähdossä vaihtoon niin he tietävät, kuinka oudolta tuo hyvästely tuntui. Vuosi on toisaalta
kauhean pitkä aika mutta toisaalta se menee hyvin, hyvin nopeaa.

Kun lentokoneemme viimein lähti Helsingistä kohti Koopenhaminaa (ja sieltä sitten Singaporeen) olin hyvin innoissani kaikesta. Olin juuri tutustunut pikaisesti kaikkiin muihin suomalaisiin vaihtareihin, jotka olivat lähdossä Australiaan ja jaoimme fiiliksiä. Ei tuntunut todelliselta, että muutaman päivän kuluttua olisin Australiassa. Mutta
sitä ennen oli vuorossa rotarykoulutus Singaporessa.

Lentokoneemme oli perillä Singaporessa aamuyostä ja olo oli kertakaikkiaan väsynyt. Kun lähdimme lentokentältä kohti hotellia tuli pihalle päästyämme hyvin läkähtynyt olo. Lämpotila oli +30 astetta ja ilma oli hyvin, hyvin kosteaa.  Hotellimme oli hyvin lähellä keskustaa, joten menimme oisen Singaporen läpi. Singapore on uskomattoman
mielenkiintoinen kaupunki; 4.5 miljoonan tiheään asuttu ydiskeskusta yhdistettynä vanhaan malasialaiseen, kiinalaiseen ja intialaiseen perinteeseen sekä uskomattomiin kasveihin, joita koko kaupunki oli täynnä tuntui suorastaan paratiisilta. Ensimmäisenä päivänä saimmekin jonkin verran aikaa kierrellä ympäri kaupunkia. Illalla oli luvassa
vierailu maailman ensimmäiseen yosafariin ja olo oli kuin Jurassic Parkissa ollessamme kiertoajelulla hyvin lähellä monipuolista valikoimaa eläimiä niin tiikereistä elefantteihin kuin peuroista lepakoihin. Seuraavana päivänä tutustuimme paikalliseen kulttuuriin ja kävimme niin malasialaisessa, intialaisessa kuin kiinalaisessa kaupunginosassa. Erityisesti buddhalainen temppeli, jossa saimme vierailla ihan kunnolla oli hyvin vaikuttava. Perjantaina kävimme Sentosan saarella ja näin mm. vedenalaisen maailman, vahamuseon
Singaporen historiasta ja rannalla olleen vesi- ja valoshown. Kaikenkaikkiaan Singaporen reissu oli mahtava kokemus ja neljä päivää tuntui paljon pidemmältä ajalta.
Mahdollisuus tutustua näin hyvin muihin vaihtareihin ennen Australiaan menoa oli tosi hyvä juttu ja ensimmäinen vierailu Aasiassa jää kyllä takuulla positiivisesti mieleen!

Australiassa minua oli vastassa kummini Glyn Denison ja hänen vaimonsa Dianna. Vietin muutaman päivän heidän kanssaan, sillä ensimmäinen isäntäperheeni oli lomailemassa itärannikolla. Tiistaina muutin viimein perheeseeni ja aloitin myos koulun samana päivänä. Perheeseeni kuuluu  hostveljet Samuel (16-vuotta, käy samaa vuosikurssia kanssani), Joseph (14-vuotias, joka ilta urheiluharjoituksissa), isä Tony (tyoskentelee kiinteistovälitysfirmassa) ja äiti Kathy (opettaa physical educationia
yliopistossa). Samin kautta olen sopeutunut kouluuun erittäin hyvin ja kaikki ovat olleet niin auttavaisia. Koulumme on nimittäin välillä kuin labyrintti (melkein 2000 oppilasta) ja apu suunnistuksessa on kyllä ollut tarpeen! Koulunkäynti on pääasiallisesti samanlaista kuin Suomessa mutta jotkut asiat olivat kyllä ihan erilaisia; opettajia nimitetään mr./mrs.liitteellä, lounastauolla ei syodä mitään leipää ja hedelmää kummallisempaa, koulupukua pidetään joka päivä (ja koska olen katolilaisessa yksityiskoulussa on puvun hyvin usein oltava täsmälleen oikein, oikeanlaisista sukista lähtien), oppiaineissa on enemmän isompia tehtäviä mutta samalla oppiaineet ovat myos helpomia,
välituntejä on lounastauon lisäksi vain yksi. Kaiken kaikkiaan koulu on ainakin ensimmäisen kuukauden aikana ollut tosi mahtava.

Australialainen elämäntapa vaikuttaa muutenkin hieman erilaiselta kuin Suomessa. Urheilu on hyvin suosittua; koko kaupunki on täynnä erilaisia urheilukenttiä (mm. rugby, australialainen ja 'normaali" jalkapallo, lacrosse, koripalloa muistuttava netball, yleisurheilu, cricket ja tennis), 90% tv-ohjelmista liittyy jollain tavalla urheiluun ja lisäksi
ihmiset käyvät säännollisesti lenkkeilemässä tai kuntosalilla. Ruokailu on kuitenkin aika outoa muuten terveellisiin elämäntapoihin nähden, sillä lounaaksi saatta ihan hyvin olla karkkia ja muffinsi ja valkoistakin vaaleamman leivän väliin laitetaaan erilaisia hilloja. Suomeen verrattuna pikaruokapaikkoja ei ole ainakaan vähemmän. Ihmiset suhtautuvat hyvin ristiriitaisesti sateeseen. Täällä on tällä hetkellä talvi eli sataa joka toinen päivä ja lämpotila 15-20 astetta. Aina kun ihmiset kommentoivat sadetta jollain tavalla he
aloittavat aina "Ei sillä etten pitäisi sateesta mutta...". Kuuman kesän ollessa täysin sateeton voi tälläisen asenteen ymmärtää ihan hyvin.

Paikallinen rotaryklubi on ottanut minut tosi hyvin vastaan. Kokoukset ovat torstai aamuisin kello 7 mutta onneksi saamme hyvän aamupalan ja aloituksen päivälle. Joka viikko joku klubilainen ottaa minut luokseen syomään ja teemme mahdollisesti myos jotain muuta. Tulevana viikonloppuna (jos ei sada) menen esimerkiksi klubimme presidentin Tinan kanssa katselemaan kenguruita. Kokouksissa kaikki kyselevät aina kuulumisiani ja ovat kiinnostuneita. mitä olen oikein tehnyt.

Kaiken kaikkiaan on ollut tähän mennessä ihan mahtavaa ja uskon kaiken vain parantuvan tästä. Kiitoksia vielä ihan kauheasti, että lähetitte minut tänne toiselle puolelle maailmaa ja lämpoä alkavaan syksyyn. :)

2007 -20008 Tiina Reponen oli vuoden Angoulemeessa Ranskassa  vaihto-oppilaana

Tiinan 2.kirje Ranskasta:

Tiinan 1.kirje Ranskasta:

"Garat, Ranska
19. syyskuuta 2007

Bonjour täältä patonkien ja varmaan tuhannen erilaisen juuston maasta!

28 päivää, sen verran on vaihtovuodestani jo ehtinyt kulua. Ei siis edes kuukautta, mutta noihin päiviin on mahtunut hurjan paljon kaikenlaista uutta ja erilaista ihmeteltävää. Kaikki hyvin, elämä maistuu ja nyt tuntuu hyvältä hetkeltä kertoa kuulumisia myös teille, Pietari Brahen Rotaryklubille.

Aloitetaampa aivan alusta. Elokuun 23. päivä meni oikeastaan kokonaan matkustaessa. Aamuvarhain Ouluun, sieltä Helsinkiin, edelleen Pariisiin ja viimein Bordeaux'n lentokentälle, jossa isäntäperheeni olikin jo odottamassa. Tähän väliin on kyllä pakko kehua, että Anna, Juhana ja minä, kolme suomalaista Ranskaan suuntaavaa rotaryvaihtaria, ei eksytty kertaakaan edes Pariisin Charles de Gaullen lentokentällä, vaikka se onkin aivan suunnattoman kokoinen. Me tosin käveltiin aika paljon edestakaisin ja saatettiin ehkä näyttää eksyneiltä kun etsittiin oikeita terminaaleja ja portteja, mutta eihän sitä lasketa, eihän?

Jo autossa matkalla Angoulêmeen huomasin, että tajuankin yllättävän paljon host-vanhempien puheesta. Kolme lukiokurssia taitaa olla kielitaidolle vankempi pohja kuin äkkiseltään luulisi. Voin jo nyt ihan rehellisesti sanoa, että tämän vajaan kuukauden aikana ranskantaitoni on kehittyneet ja paljon. Oma puhe on edelleen hidasta ja apuna täytyy usein kyttää englantia tai elekieltä, mutta ymmärrän suurimman osan jokapäiväisestä puheesta ja sain ostettua postimerkkejäkin ihan omin neuvoin. Joka päivä puhuminen on yhä helpompaa, mutta en silti millään malttaisi odottaa sujuvaa kielitaitoa!

Ensimmäiseen isäntäperheeseeni täällä kuuluvat vanhemmat Alain ja Veronique Roullet Renoleau ja 16-vuotias host-sisko Clémence. Perheen muut neljä tytartä ovat jo muuttaneet kotoa ja heitä näen vain silloin tällöin. Samassa taloudessa (mutta onneksi enimmäkseen pihalla) asustaa myös paljon lemmikkejä: kissa, lisko, seitsemän lintua ja kolme koiraa. Pelkkiin pikkuveljiin tottuneena sekä sisko että useat lemmikit olivat minulle jotain aivan uutta, mutta äkkiä olen tottunut ja tykästynyt. Alain on ammatiltaan hammaslääkäri ja Veronique kunnallisvaltuutettu.

Perhe asuu isossa ja oikein kauniisti sisustetussa talossa melko kaukana Angoulêmen keskustasta. Bussimatka kouluun kestää 20 minuuttia, eli kouluaamuisin pitää herätä aikaisin. Talon takapihalta löytyy ah-niin-ihana uima-allas ja jos iltaisin on hyvä ilma, niin illallista syödään terassilla. Ruoka-ajat onkin yksi niistä asioista, jotka on todella erilailla Suomeen verrattuna. Aamupalan jälkeen lounas 12 aikoihin ja illallista syödään sitten vasta noin kello 20-21. Huh, onneksi välipalaksi voi napsia täällä niin makeita hedelmiä. Ranskalaiseen ruokaan on helppo rakastua ja niin minulle onkin tainnut jo käydä, vaikka mulle on tarjoiltu maistettavaksi etanoita sun muita paikallisia perinneruokia.

Ennen koulun alkua ehdin viettää reilun viikon kesälomaa, käydä perheen kanssa meren rannalla Royanissa ja tutustua Clémencen kavereihin. Kavereita tuli lisää heti koulun alettua ja nyt vaihdan poskisuukkoja melkein kaikkien luokkalaisteni kanssa. Nämä ranskalaiset ei muuten itsekkään osanneet vastata kysymykseen siitä, miten monta poskisuukkoa pitää milloinkin antaa. Yksi, kaksi, kolme vai neljä, etukäteen sitä ei voi mitenkään tietää!

Aloitin koulun 4. syyskuuta oppilaitoksessa nimeltä Lycée Guez de Balzac. Olen Suomen lukiota vastaavan koulun toisella vuosikurssilla ja kielet ja kirjallisuus -linjalla, eli luokalla première L (littéraire). Koulupäivät on täällä reilusti Raahen lukiota pidempiä, pisimmät jopa kahdeksasta kuuteen. Ruokailulle aikaa tosin on varattu kokonainen tunti ja hyppytuntejakin on, mutta silti väsyttää hurjasti, kun pääsee kotiin vasta lähempänä iltaseitsemää.

Tällä hetkellä lukujärjestyksestäni löytyy englantia, matematiikkaa, maantietoa, liikuntaa, musiikkia ja ranskaa. Ranska on yllättäen se tunti, jolla ymmärrän kaikkein vähiten, sillä oppituntien aiheena on ranskalainen kirjallisuus ja opettajan käyttamä sanasto minulle täysin vierasta. Muuten en ole vielä joutunut kovin paljoa koulun eteen rehkimään, silla tuntien aiheet ovat usein edes jonkin verran tuttuja lukiosta tai ylä-asteelta.

Olen ehtinyt käydä tutustumassa paikallisen rotaryklubin, Rotary Club Angoulême Les Eaux Clairen, toimintaan tasan kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kävin pikaisesti kai jonkinlaisessa järjestaytymiskokouksessa, jossa suurin osa jäsenistä ei kesälomien vuoksi edes ollut paikalla. Esittelin kuitenkin itseäni ranskaksi sen verran kuin osasin eli vain ihan perusjutut. Paikalliset rotarisedät ovat mukavia ja jaksavat jututtaa siitä huolimatta, että en vielä kaikkea oikein ymmärrä tai osaa vastata.

Toisella kerralla osallistuin kokoukseen, johon oli kutsuttu klubin jäsenten lisäksi myös heidän vaimonsa. Kokous pidettiin vanhassa linnassa ja ohjelmaan kuului tietenkin herkullinen ja ties kuinka monen ruokalajin illallinen. Samalla luovutin Pietari Brahen Rotaryklubin standaarin ja sain selville, että klubilla on talla hetkellä myös toinen vaihto-oppilas, viime tammikuussa Etela-Afrikasta tänne saapunut Gareth. Oli tosi kiva saada jutella ja vaihtaa kokemuksia jonkun sellaisen kanssa, joka on jo käynyt läpi kaiken sen mikä mulla on vielä edessä.

Viime viikonlopuksi klubi oli hommannut mulle ja Garethille ilmaisliput vanhoja mutta hienoja autoja vilisevään tapahtumaan Angoulêmen vanhassa keskustassa. Circuit des Rempartsia voisi kuvailla vaikkapa kilpa-ajojen ja automuseon risteytykseksi. Iäkkäät ja äänekkäästi paukahtelevat autot ajavat kilpaa pitkin vanhan kaupungin muuria kiertävää katua ja turistit rapsivat kuvia. Ensi viikonlopuksi on tiedossa tapaaminen Royanissa kaikkien districtin vaihto-oppilaiden kesken, odotan innolla!

Vajaan kuukauden fiilikset voisi tiivistää vaikkapa sellaiseen kuluneeseen kliseeseen, että tämä on ollut kuin unta. Vieläkin on vaikea uskoa että tosiaan olen täällä, Ranskassa asti ja kaukana kotoa. Oikeastaan kaikki asiat on sujuneet niin ihmeen hyvin, että jos tämä on unta, niin sen täytyy olla jokin erityisen hyvä ja todentuntuinen uni. Suuri KIITOS siita että ootte tehneet tämän mahdolliseksi, tiedän jo nyt että tästä vuodesta tulee jotain vielä mun päiväunia ja pilvilinnoja parempaa!

Ranska kuittaa talla erää, terveisiä Tiinalta

PS. Osoitteesta http://tiinapien.skyrock.com löytyy myös kuvallisia kuulumisia vaihtovuodesta. Kommenttia saa jättää ja osoitetta levittää!"

Tiinan ensimmäinen isäntäperhe Alain ja Veronique Roullet Renoleau

"Kotitalo" Ranskan Angoulêmessa

Tammikuussa 2005 Raaheen tuli Newcastlesta Australiasta vaihto-oppilaaksemme Hayden Lassila. Hän on opiskeli Raahen Lukiossa. Hayden lähti haikein mielin takaisin kotimaahansa tammikuussa 2006.

Klubimme viimeisin vaihto-oppilas Johanna Varis valittiin marraskuussa 2003 ja hän lähti Australiaan 17.7.2004. Johanna on palanut kesällä 2005 takaisin Suomeen iso joukko positiivisia kokemuksia mukannan.

Johannan sähköposti 24.12.2004

Kiinnostaisiko vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa tai Kanadassa? Rotary-nuorisovaihto tarjoaa tähän mahdollisuuden, joka

• on hyvin organisoitu ja turvallinen (rotarit ovat harjoittaneet nuorisovaihtoa jo kymmeniä vuosia; isäntäperheet ovat paikallisten rotarien valitsemia)
• sisältää hyvän ohjelman, jossa ollaan runsaasti tekemisissä muiden vaihto-oppilaiden kanssa
• on edullisempi osallistujalle kuin kaupallisten organisaatioiden vaihdot.

Pietari Brahen rotaryklubin vaihto-oppilas vuodelle 2002 – 2003 oli Katja Sorjanmaa Pattijoelta. Hän oli vuoden Kanadassa. Katja raportoi matkasta klubilla lokakuussa 2003.  Katja Sorjamaan eräs sähköpostiraportti Kanadasta . Raahessa edellinen vaihto-oppilaamme oli Mac Robinsson, joka opiskeli Raahen Lukiossa ja pelasi jääkiekkoa Raahe Kiekon B-juniori-joukkueessa. Macin sivu.

Jos olet kiinnostunut nuorisovaihdosta, kesä tai leirivaihdosta, ota yhteyttä klubimme nuorisovaihto-asiamieheen:

Anneli Mustakaliio

Kuvia edellisen vaihto-oppilaamme USA:n vuodesta.